1930-luvun lopulla kansainvälisen tilanteen kiristymisen myötä syntyi Suomessakin tarve kehittää ulkomaille suunnattua tiedotustoimintaa. Puolustusministeriön sanomatoimisto alkoi suunnitella ja järjestää propagandatoimintaa mahdollisen sodan varalta.
Käytännössä Suomen tunnetuksi tekemisestä ulkomailla oli vastuussa Propagandaliitto ry, johon kuului aikansa tunnettuja tiedotusalan vaikuttajia. Propagandaliiton toiminnan ytimenä oli Finlandia Uutistoimisto (FU). Sitä pidettiin yllä yksityisin varoin kuitenkin niin, että puolustus- ja ulkoministeriöllä oli oikeus valvoa toimiston työtä. Lokakuun alusta vuonna 1939 myös Suomen hallitus alkoi myöntää liitolle käyttövaroja. Pienen toimiston tuottamat lehdet, valokuvaustyö ja käännöstoiminta olivat kuitenkin vielä ennen sotaa melko vaatimatonta.
Talvisodan sytyttyä marraskuussa 1939 Päämajan propagandaosasto sai hoitaakseen sotaan liittyvän, ulkomaille suunnatun tiedotustoiminnan. Propagandaliiton FU liitettiin Päämajan propagandaosastoon ja sen tehtäväksi tuli hoitaa suoraan lähes kaikki ulkomaille suunnattu tiedotustoiminta. Vain radiolähetykset jäivät Päämajan propagandaosastolle.
Ilmahyökkäys Helsinkiin on ohi. ”Vaara ohi”-signaali on annettu ja kaupungin asukkaat tulevat esiin pommisuojistaan. Tämän kerrostalon ylimmät kerrokset ja porraskäytävä romahtivat neuvostopommin osuttua siihen. Naiset, jotka olivat jääneet alempiin kerroksiin, oli pelastettava asunnoistaan ikkunalautoihin tuettujen tikkaiden ja lankkujen avulla.
Finlandia uutistoimiston johtoon määrättiin toimittaja, luutnantti Ilmari Turja ja hänen apulaisekseen teatterinjohtaja, sotilasvirkamies Arvi Kivimaa. Samalla määrättiin Finlandia uutistoimiston käyttöön eri alojen asiantuntijoita. Kirjallista osastoa johti kirjailija Mika Waltari. Talvisodan aikana uutistoimiston palveluksessa oli yli 100 henkilöä. Suurin osa heistä oli tilauksesta kirjoituksia laatineita avustajia.
Oleellinen osa Finlandia uutistoimiston toimintaa oli sekä rintamilta että kotirintamalta otettujen valokuvien lähettäminen ulkomaiselle lehdistölle. Myötätunnon saamiseksi erityisesti venäläisten pommitustuhoista siviilikohteissa haluttiin viestittää ympäri maailmaa. Suomessa oli talvisodan aikana myös lukuisia eri maiden kirjeenvaihtajia, joilla oli omat näkemyksensä ja tapansa kirjoittaa asioista. Finlandia uutistoimisto välitti suomalaisten tuntoja ja käsityksiä ulkomaille.
Finlandia uutistoimiston kuvaosastolla oli merkitystä myös ulkomaalaisten kirjeenvaihtajien kannalta, sillä Päämaja salli vain harvoin ulkomaisten valokuvaajien matkat sotatoimialueelle. Sen sijaan Finlandia uutistoimiston valokuvaajilla oli vapaampi pääsy rintamille. Ulkomaille lähetettäviä valokuvia valvottiin tarkasti. Tällä pyrittiin estämään sotasalaisuuksien joutuminen vihollisen käsiin.
Ehdottomasti kiellettyä julkaista Yhdysvalloissa.
Rinnan Finlandia uutistoimiston kanssa toimi lokakuussa 1939 perustettu Valtioneuvoston tiedotuskeskus (VT). Perustamisasetuksessa se määrättiin hoitamaan hallituksen ja muiden viranomaisten informaatiota ja toisaalta jakamaan tietoa. Viimeksi mainittu sektori jaettiin kotimaiseen ja ulkomaiseen osaan. VT:n tuli tehdä Suomen oloja ja puolueettomuuspolitiikkaa tunnetuksi. Samalla se sai johtaakseen kaiken valtioneuvoston valvonnassa olevan tiedotustoiminnan. Käytännössä juuri VT piti yhteyttä maassa olleisiin ulkomaisiin lehtimiehiin. Vain valokuvien osalta Finlandia uutistoimistolla merkitys oli suurempi.
Teksti editoitu sotahistorioitsija Ilmari Hakalan Lottamuseon Finlandia News Service -näyttelyä varten kirjoittamasta tekstistä. Finlandis News Service -näyttely oli esillä Lottamuseolla vuonna 2009. Alla esitellään joitakin valokuvia Finlandia uutistoimiston kuvamateriaalista.
Neuvostovenäjän totaalinen sota Suomea vastaan. Yksistään yhden viikon aikana (28/1 – 3/2) bolshevikkilentokoneet pudottivat 6800 pommia 141 paikkakunnalle ympäri Suomea. 145 ihmistä sai surmansa ja 179 haavoittui. Punaisen ristin tunnuksella merkityt kuusi sairaalaa olivat näiden ilmahyökkäysten kohteiden joukossa. Myös pieniä syrjäisiä kyliä pommitettiin ja siviilejä ammuttiin konekivääreillä. Kuvamme esittää erästä bolshevikkigangsterismin seurausta tämän sodan aikana.
Vaikkakin nuori vuosiltaan ja pieni kooltaan, tällä Suomen armeijan vapaaehtoisella lähettipojalla on miehen peloton sydän.
Kun suomalaiset etuvartiot vetäytyivät pohjoisessa, he polttivat poroksi kaikki rakennukset jättäen kylmää tuhkaa hyökkääjille. Bolshevikkijoukot ovat nyt suomalaisten armoilla, sillä heiltä puuttuu riittävä muonitus ja he kärsivät ankarasti pohjoisen kylmästä (enimmäkseen 15-20, mutta usein yli 30 celsiusastetta).
Suomi maaliskuussa 1940. Edes köyhimmät kodit eivät ole olleet turvassa sodan tuholta. Tämä ei kuitenkaan ole ensimmäinen kerta, kun sota on pyyhkäissyt Suomen yli. Eikä se ole koskaan voittanut suomalaista sisua, kansallista sisua, joka synnyttää uutta voimaa, kun kaikki voimavarat näyttävät loppuun kulutetuilta.
Venäjän ja Suomen väliset sotatoimet päättyivät 13. maaliskuuta klo 11 Suomen aikaa. Kuitenkin samana aamuna tehtiin ilmahyökkäyksiä ja kun keskipäivä oli ohi, tuoreet rauniot kärysivät.
Moskovan rauhansopimuksen vuoksi 60 000 karjalaista pienviljelijäperhettä on pakotettu jättämään vanhat kotinsa venäläisille, koska kukaan suomalainen ei halua vapaaehtoisesti alistua bolshevistiseen elämäntapaan. Kaikille näille emigranteille, 350 000 kokonaisuudessaan, on annettava mahdollisuus aloittaa elämänsä uudelleen; heitä varten tarvitaan noin 600 000 eekkeriä (n. 240 000 hehtaaria) viljelyskelpoista maata; heille rakennettavien uusien talojen rakennuskustannukset ovat arviolta 10–12 miljardia Suomen markkaa.
Hangon evakuointi. Suomalaiset lotat muonittivat Hangon kasinolla asukkaita, jotka eivät enää voineet valmistaa aterioitaan kotona. Tarvittiin suuret määrät leipää ja voita. Tämä oli Hangon asukkaiden viimeinen ateria kaupungissaan.
