Viime viikolla uutisoitiin Fazer Food Servicesin myynnistä Compass Group PLC:lle. Kauppa edellyttää vielä Euroopan komission hyväksyntää. Yrityskaupan kokonaishinnaksi on sovittu noin 475 M€. Toteutuessaan siis suuri yrityskauppa mutta mistä kaikki sai oikeastaan alkunsa?
Lottajärjestön rajatoimistosta Työmaahuolloksi
Marraskuun alussa 1944 joukko Lottajärjestön rajatoimiston johtotehtävissä toimineita naisia perusti Työmaahuolto ry:n (myöh. Työmaahuolto Oy). Työmaahuollon tehtävänä oli työllistää lottakomennukselta vapautuvia naisia. Samaan aikaan suunniteltiin valtion toimesta sotapalveluksesta vapautuvien miesten työllistämistä Pohjois-Suomen jälleenrakennustyömaille. Työmailla tarvittiin ruokahuoltoa ja entisillä lotilla oli sekä osaamista, että tarvittavaa kalustoa. Työmaahuolto otti hoitaakseen valtion alaisten jälleenrakennustyömaiden muonituksen.
Olosuhteet Lapin jälleenrakennustyömailla olivat alkeelliset. Saksalaiset valitsivat vetäytyessään Lapista ”poltetun maan” taktiikan. Lapin läänin rakennuskannasta ja liikenneyhteyksistä tuhottiin suurin osa, paikoitellen jopa 90 %. Tuhojen laajuutta kuvaa hyvin se, että Pohjois-Suomen hävitetty alue oli melkein yhtä suuri kuin Hollanti ja Belgia yhteensä. Työmaahuollon toimintaa jälleenrakennustyömailla määritteli hyvin voimakkaasti hävitetyn alueen poikkeusolosuhteet. Henkilökunta oli kuitenkin entisinä lottina tottunut työskentelemään haasteellisissa olosuhteissa. Osa alueen kaivoista oli myrkytetty, teitä oli miinoitettu ja ruuanlaittovälineistä oli pulaa. Yöpymispaikat olivat alkeellisia, parakit ja teltat olivat parasta, mitä oli tarjolla.
1940-luvun lopulla Työmaahuollon ruokaloita oli sijoitettu muun muassa junavaunuihin.
Työpaikkaruokailua
Toimintansa alkuvaiheessa Työmaahuolto hoiti valtion alaisten jälleenrakennustyömaiden ruokailua. Maastossa työskentelevän henkilökunnan lisäksi Työmaahuollon palkkalistoilla oli kouluttaja, ruoanvalmistuksen neuvoja, ruokalistojen suunnittelija sekä elintarvike- ja kassantarkkailijat.
Vuoden 1945 aikana Työmaahuolto sai hoidettavakseen myös useiden suurten yritysten ruokaloita ja saman vuoden kesällä Työmaahuollolla oli yli 250 ruokalaa. Kaksi vuotta myöhemmin Työmaahuolto myi valtion alaiset jälleenrakennustyömaiden ruokalat ja keskitti toimintansa kokonaan yksityiselle sektorille. Kaupan myötä Työmaahuollolle jäi 48 ruokalaa.
Kun ruokaloiden määrä 1960-luvulla jatkuvasti lisääntyi, päätettiin Työmaahuollolle perustaa oma tukkuliike Suuros Oy. Vuonna 1963 yhtiön hoidossa oli nimittäin jo 110 ruokalaa ja uusia ruokaloita perustettiin jatkuvasti. Ruokaloiden lisäksi Työmaahuolto teki suurkeittiösuunnittelua ja toimitti keskuskeittiöistä valmiita ruoka-annoksia ruokaloihin, joissa oman keittiön tilat ja varustetaso eivät riittäneet ruuan valmistamiseen.
Vuonna 1977 Työmaahuollon liikevaihto oli noin 80 miljoonaa. Työntekijöitä yrityksen palveluksessa oli noin 1800 ja ruokaloita 130 sekä lisäksi 120 ruuan jakelupistettä.
Tarmo Oy:n ruokala vuonna 1976.
Suurmuonituksia
Yksi Työmaahuollon merkittävimmistä toimintamuodoista oli suurten yleisötilaisuuksien ruokahuollon järjestäminen. Työmaahuolto järjesti 1940-luvulla muun muassa TUL:n liittojuhlien ja Suomen suurkisojen ruokailut. Yhteensä näihin tapahtumiin osallistui 98 000 henkilöä. Helsingin vuoden 1952 kesäolympialaisissa Työmaahuollon vastuulla oli Helsingin kaupungissa sijaitsevien kisapaikkojen ja yleisöä varten rakennettujen ulkoilmaravintoloiden hoitaminen, olympiakylien muonitus ja 47 kisakioskia. Helsingin kesäolympialaisten aikana Työmaahuollon kenttämuonituspaikoissa syötiin yhteensä 600 000 annosta hernekeittoa, 300 000 annosta lihakeittoa, maitoa kului 400 000 lasillista ja voileipien menekki oli 500 000 kappaletta.
Matkailu- ja ravintolatoimintaa
Vuonna 1952 Työmaahuollon keulakuvaksi perustettiin Helsinkiin Mannerheimintielle ensimmäisen luokan ravintola White Lady. White Lady oli tiettävästi Helsingin ensimmäinen ravintola, johon naiset pääsivät ruokailemaan ilman miesseuraa. Ravintola mannermaisine keittiöineen oli hyvin suosittu Helsingin parempien piirien keskuudessa, sillä ensimmäisen luokan ravintoloita oli Helsingissä White Ladyn lisäksi vain muutamia.
1960-luvun puolivälissä Työmaahuollon tytäryhtiö Ravintohuolto vuokrasi Sääksmäen siltojen luota Viidennumeron tilan, jolle perustettiin ravintola- ja matkailukeskus. Paikka oli liiketoiminnan harjoittamisen kannalta hyvä, sillä maanteitse kulkevien matkailijoiden lisäksi rantaan oli rakenteilla vesibussilaituri Hopealinjan aluksia varten. Viidennumeron ravintolan salissa oli tilaa yli sadalle ruokailijalle ja alueella matkailijoita palveli niin ikään katettu terassi, rantasauna, kaksi pukeutumishuonetta ja huoltoasema. 1970-luvulla Viidennumero palveluineen oli erittäin suosittu pysähtymispaikka matkailijoiden keskuudessa.
Ravintohuollon toimialaan kuuluivat myös sairaaloissa toimivat kanttiinit. Niitä hoidettiin Sydän- ja syöpäpotilaiden Tuki ry:n nimissä. Lisäksi Kansanterveys Oy:n perustama Lastenklinikan kahvio ja Sädehoitoklinikan kanttiini Helsingissä olivat Ravintohuollon hoidossa.
Ravintola Viidennumeron avajaispäivä
Vantaan tuotantolaitos
Työpaikkaruokaloissa alettiin 1970-luvun alussa käyttää yhä enemmän suurissa keskuskeittiöissä valmistettua ruokaa omassa ruokalassa valmistetun sijasta. Työmaahuoltokin rakennutti Vantaalle oman elintarvikkeiden tuotantolaitoksen, jossa pystyttiin muun muassa valmistamaan 21 000 lihapullaa tunnissa eli 168 000 kappaletta päivässä. Pääasiassa Vantaan tuotantolaitoksesta toimitettiin valmista ruokaa Työmaahuollon omiin ruokaloihin, joita oli Helsingin talousalueella lähes 90. Valikoiman kehittyessä uudet tuoteryhmät, einekset ja pakasteet, muuttivat jonkin verran Työmaahuollon toimintaa. Uudistusten myötä Työmaahuollon toiminnan piiriin tuli muun muassa lentokonecatering ja kouluruokailu.
Vantaan tuotantolaitos
Työmaahuolto myydään Fazerille
Vuonna 1977 Työmaahuolto tytäryhtiöineen otti käyttöönsä yhteisen kattonimen Suuros-yhtiöt. Samaan aikaan toimialan kilpailutilanteen kiristyminen ja suuret investoinnit ajoivat Suuros-yhtiöt taloudellisesti hankalaan tilanteeseen. Suomen Naisten Huoltosäätiön varallisuutta kului entistä enemmän Suuros-yhtiöiden tukemiseen. Suuros-yhtiöt päätettiin myydä, jotta varallisuutta voitaisiin käyttää entistä enemmän Suomen Naisten Huoltosäätiön alkuperäisen tarkoituksen mukaisesti – sodan vuoksi kärsimään joutuneiden huoltamiseen ja avustamiseen.
Vuonna 1978 Suurosyhtiöt myytiin Oy Fazer Ab:lle ja pian tämän jälkeen Fazer myi Vantaan tuotantolaitoksen eteenpäin Helsingin kaupungille. Fazerin omistukseen jäi työpaikkaruokaloiden ketju, johon kuului lähes 200 toimipistettä.
