Lottajärjestö oli naisten vapaaehtoinen, aseeton maanpuolustusjärjestö, joka toimi vuosina 1921-1944. Lottajärjestön maanpuolustustyö oli yhteiskunnallista huoltotyötä. Järjestön kautta noin 240 000 lottaa ja pikkulottaa saivat mahdollisuuden osallistua ja kantaa yhteiskuntavastuuta monin tavoin.
Alun perin Lottajärjestön tärkeimpänä tehtävänä oli tukea paikallisten suojeluskuntien toimintaa. Lotat järjestivät keräyksiä, hankkivat lahjoituksia ja toimivat vapaaehtoisina erilaisissa avustavissa tehtävissä. Esimerkiksi vuonna 1938 lotat tekivät suojeluskunnille 91 099 työpäivää ja lahjoittivat viisi miljoonaa markkaa rahana.
1930-luvun laman aikana Lottajärjestön avustustoiminta kuitenkin laajeni yleisen sosiaalisen huollon piiriin. Lotat alkoivat avustaa suojeluskuntien lisäksi muun muassa Suomen Punaista Ristiä, Mannerheimin Lastensuojeluliittoa, tuberkuloosirahastoa, sairaaloita, kunnalliskotien asukkaita ja oman paikkakunnan köyhiä perheitä. Raha-avustusten lisäksi kerättiin vaatteita ja ruokatavaroita jaettavaksi vähäosaisille.
Jo ennen talvisodan syttymistä, syksyllä 1939 teki Lottajärjestö nopeasti päätöksen sosiaalisen avustustoiminnan laajentamisesta ja tehostamisesta. Järjestön keskusjohtokunta perusti yhdessä Helsingin lottapiirin kanssa suuren avustuskeskuksen. Lisäksi hädänalaisille kerättiin vaatteita kouluihin ja muihin julkisiin rakennuksiin järjestetyissä keräyspisteissä.
Lottien myyjäiset
Kerätyt, lahjoitetut ja valmistetut vaatteet sekä jalkineet koottiin, lajiteltiin ja pakattiin, jonka jälkeen ne lähetettiin lottapiireille ja paikallisosastoille jaettavaksi edelleen. Suurin tarve oli rajaseudulla, jossa paikalliset lotat avustivat rajan läheisyydestä evakuoitua väestöä.
Sota-ajan synnyttämää avuntarvetta pyrittiin helpottamaan niin valtion kuin vapaaehtoistoiminnan voimin. Erityisesti naisjärjestöjen yhteistoiminnalla yli puoluerajojen oli suuri merkitys. Aluksi vapaaehtoistoiminta oli järjestäytymätöntä. Toiminnalta puuttui yhteinen johto ja työnjako. Tilannetta selkiyttämään perustettiin Vapaan Huollon Keskustoimikunta, johon myös Lottajärjestö kuului.
Vapaan Huollon Keskustoimikunnan tehtäväksi tuli järjestää tiedotustoimintaa, edistää yhteistyön sujuvuutta ja selkeyttää työnjakoa sekä vastaanottaa ja jakaa lahjoituksia. Humanitaarista ulkomaista apua varten perustettiin vuonna 1941 Suomen Huolto, johon keskitettiin suurin osa kotimaasta ja ulkomailta kerätyistä lahjoitusvaroista. Suomen Huollon organisaatioon kuului yli 500 paikallista Vapaan Huollon keskusta, joista käsin avustustyötä koordinoitiin. Jäseneksi saattoi liittyä järjestö tai muu toimija, joka teki työtä hädänalaiseen asemaan joutuneen väestön hyväksi. Lisäksi Suomen Huollossa olivat edustettuina sosiaaliministeriö, sisäasiainministeriö ja lääkintöhallitus. Suomen Huollon piirissä Lottajärjestön erikoistehtäväksi määräytyi sotainvalidihuolto.
Suomen Huolto aloitti Kansanapu-nimisen keräyksen vuonna 1942 tunnuslauseella ”Kansalta kansan hyväksi”. Lottajärjestö osallistui kaikkiin Kansanavun sodan aikaisiin keräyksiin. Keräysvaroilla tuettiin muun muassa sotainvalideja, sotaleskiä, sotaorpoja ja kotinsa menettänyttä siirtoväkeä. Keräystoimintaa jatkettiin koko sodan ajan ja vielä sen päätyttyäkin aina vuoteen 1949 saakka, jonka jälkeen Suomen Kirkon Seurakuntatyön Keskusliitto perusti Yhteisvastuukeräyksen. Yhteisvastuukeräykselle oli yhteiskunnallista tilausta, sillä samanaikaisesti kun Kansanapukeräys lakkautettiin, koetteli Itä- ja Pohjois-Suomea ankarat katovuodet.
