Tämä otsikon Pikkulottien kultaisten sanojen lausahdus on pyörinyt mielessäni paljon viime aikoina. Viime viikot ovat muuttaneet meidän kaikkien elämää ja poikkeusolot puhuttavat meitä kaikkia.
Meidän työikäisten arjessa kiire ja ruuhka on ehkä entisestään lisääntynyt, kun mm. koulujen ja päiväkotien sulkeminen on muuttanut arjen rutiinit uusiksi. Riskiryhmiin kuuluvilla arki on taas vastavuoroisesti hiljentynyt, kun liikkumista ja vierailuja on pitänyt rajoittaa.
On varmaa, että arkisen lähimenneisyytemme kunnioitus on tällä hetkellä voimakkaassa kasvussa. Yhtä tärkeää on myös säilyttää usko hyvään tästä eteenpäin. Omaa uskoani tulevaan lisää kaikki ne hienot yhteisölliset teot, joita ihmiset ovat nyt keksineet toisiaan auttaakseen.
Me Lotta Svärd Säätiössä toimimme näin poikkeusoloissa vahvasti alkuperäisen lottajärjestön henkeä kunnioittaen: kun tulee vaikea tilanne, tartumme toimeen hädän ja kriisin kohdanneiden kansalaistemme auttamiseksi.
Käytännön apua riskiryhmille
Lottamuseo ja -kanttiini suljettiin asiakkailta maaliskuun alkupuolella. Talo ehti olla suljettuna vain muutaman päivän, kun henkilökuntamme ehdotti lounaiden kotiinkuljetuspalvelun käynnistämistä riskiryhmille museon lähialueelle. Toiminta käynnistettiin todella nopealla aikataululla ja nyt muutamien viikkojen jälkeen toimitamme Tuusula-Kerava-Järvenpää alueella yhteistyössä paikallisten veteraanipiirien ja sotainvalidien kanssa lounaat arkisin muun muassa alueen kaikille veteraaneille ja sotainvalideille puolisoineen nyt koko poikkeusolojen ajan.
Meidän ihana henkilökuntamme on myös ilmaissut huolensa muutaman vanhuksen pärjäämisestä, joten näin ennen pitkiä pääsiäisen pyhiä varmistimme, että kukaan meidän asiakkaistamme ei jää ilman ruokaa tai täysin ilman apua.
Kunpa kukaan ei jäisi yksin
Yksinäisyyden tunne, varsinkin näin poikkeavassa tilanteessa, voimistuu. Meidän kunniakansalaisemme ja arvokkaimmat asiakkaamme, lotat ja pikkulotat kuuluvat nyt riskiryhmään ja vierailut vanhusten luokse on rajoitettu. Haluamme omalta osaltamme pitää lotistamme huolta ja olemmekin käynnistäneet tehostetut huolenpitosoitot lotille ja pikkulotille, tarjomme juttuseuraa ja ehkäisemme yksinäisyyttä poikkeusoloissa.
Lottien kanssa itse käymissäni keskusteluissa on korostunut, miten monella sodan ajan tapahtumat ovat taas palanneet mieleen. Yksinäisyys on osan kohdalla raastavaa. Osa on onneksi saanut turvapaikan läheistensä luota, osa pyrkii pärjäämään omin voimin. Monesti ne avuntarpeet ovat hyvin pieniä arjen apuja: Kirjeen postiin kuljettamista, roskapussin viemistä, päivän kuulumisten vaihtoa tai ihan vain ystävällistä hymyä ja vilkutusta ikkunan läpi. Ihmisyys ja inhimillisyys ovat aarteita, joita tarvitsemme juuri nyt.
Normaali avustus- ja kuntoutuspalvelukäsittelymme toimivat rinnalla normaaliin tapaan.
Edellä mainitut toimet ovat nyt tärkeitä ja sekä asiakkaillemme että henkilökunnallemme merkityksellisiä. Näistä on ollut hyvä lähteä liikkeelle, mutta missään nimessä emme ole valmiita. Suunnittelemme koko ajan myös uusia tapoja olla täydentämässä yhteiskunnan apu- ja tukiverkostoa kolmannen sektorin toimijana.
Eräs veteraani totesi meiltä lounaan saadessaan henkilökunnallemme: ”silloin aikoinaan lotat meitä auttoivat, ja nyt te taas tulette apuun.” Tästä on tullut meille muistutuslause, jonka mukaan haluamme toimia tänään ja huomenna.
Nyt on meidän vuoromme tehdä se, mitä tarvitaan.
Anne Nurminen
Lotta Svärd Säätiön toiminnanjohtaja
