Lottajärjestön toimivista jäsenistä noin 80% oli mukana lottatehtävissä talvisodan ja YH:n aikana. Kotitoimialueella työskenteli erilaisissa tehtävissä yli 65 000 lottaa ja sotatoimialueella kaikkiaan yli 25 000 lottaa.
Sotaa pakenevan siviiliväestön apuna
Sodan syttyminen tuli lopulta hienoisena yllätyksenä. Tiet täyttyivät nopeasti Karjalan kannaksella ja pohjoisempana itärajan läheisyydessä Neuvostoliiton hyökkäystä pakenevista siviileistä. Sotaa pakeneva joukko koostui pääosin äideistä, lapsista, vanhuksista ja sairaista, jotka tarvitsivat kipeästi lepopaikkaa, huoltoa ja ravintoa, jaksaakseen jatkaa matkaansa.
Rajaseudun lotille pakolaisista huolehtiminen oli ensimmäinen varsinainen sodan aikainen tehtävä. Lotat järjestivät matkan varrelle erityisiä huoltoasemia, joissa saattoi levätä, ruokailla, peseytyä ja yöpyä. Huoltotoimintaa vaikeutti vihollisen ilmapommitus, joka varsinkin Viipurissa esti liikkumisen valoisan aikana melkein kokonaan.
Talvisodan alkuvaiheessa valtiolla ei ollut minkäänlaisia edellytyksiä selviytyä yksin siirtoväen huollosta, joten lottien toiminta sotaa pakenevien siviilien hyväksi nousi ensiarvoisen tärkeäksi.
Monissa paikoissa valtavat ihmisvirrat kulkivat samanaikaisesti kahteen suuntaan, siirtoväki pakeni sodan jaloista, kun taas sotilaat vaelsivat kohti rintamaa. Rajaseudun lotat huolehtivat sekä siirtoväestä, että rintamalle siirtyvien joukkojen muonittamisesta. Esimerkiksi Viipurin paikallisosasto huolehti kaupungin läpi kulkevista Kannaksen siirtolaisista ja ylläpiti samanaikaisesti 41 muonituspaikkaa sotilaille.
Joulukuun ensimmäisten päivien aikana Helsinkiä pommitettiin jatkuvasti ja siviiliväestöä kehotettiin siirtymään turvallisimmille alueille maaseudulle. Helsingistä pakeneminen oli erittäin vaarallista päivisin, suuren pommitusuhan vuoksi mutta öiseen aikaan Linja-autot ja muut kulkuvälineet ruuhkauttivat tiet. Samoin illan hämärtyessä rautatieasemille syntyi valtava väen tungos. Helsingin lotat olivat valmiina auttamaan sotaa pakenevia siviilejä. Lotat kantoivat matkalaukkuja, ostivat lippuja ja saattoivat vanhuksia ja lapsia juniin. Ruokaa, lämmintä juomaa ja vaatteita jaettiin apua tarvitseville.
Lääkintä
Yleisten harjoitusten (YH) alkaessa lääkintälottien ensimmäinen tehtävä oli sairaaloiden, sairaala- ja sairasjunien sekä ensiapuasemien kunnostaminen toimintavalmiiksi puolustusvoimien tarpeita varten. Lisäksi lotat perustivat sairaaloita ja sairastupia siirtoväkeä varten.
Lääkintäjaoston toimenlotat, jotka olivat sitoutuneet lähtemään kotipaikkakuntansa ulkopuolelle komennukselle, määrättiin palvelukseen pääasiassa puolustusvoimien lääkintämuodostelmiin. Myöhemmin sodan aikana lääkintälottia työskenteli myös rintaman välittömässä läheisyydessä joukkosidonta- ja päänsidontapaikoilla sekä sairasjunissa. Sodan jatkuessa ja haavoittuneiden määrän lisääntyessä alkoi Lottajärjestö perustaa toipilaskoteja.
Vaikeinta ja raskainta työtä tekivät ne lääkintälotat, jotka olivat vapaaehtoisesti lupautuneet työskentelemään kaatuneiden evakuointikeskuksissa (KEK). Kaatuneet tuotiin KEK:iin sellaisina, kuin heidät oli kentältä löydetty ja lääkintälottien tehtävänä oli siistiä ja laittaa arkkuun vainajat.
Kaikkiaan lääkintälottia oli työtehtävissä YH:n ja talvisodan aikana noin 7000.
Muonitus
Talvisodan alkaessa kenttäarmeijan joukkojen muonitus suoritettiin pääosin joukkojen toimesta. Useissa tapauksissa lottia pyydettiin kuitenkin apuun, neuvomaan ja ohjeistamaan joukkojen muonituksesta vastaavia keittiömiehiä. Muonituslottien tehtäviin kuului muun muassa kotijoukkojen muonittaminen, huoltolaitosten ja varikkojen muonittaminen, kenttäsairaaloiden ja sotasairaaloiden muonittaminen sekä kanttiinien pitäminen.
Lottakanttiineja perustettiin jo YH:n aikana. Kenttäarmeijan joukkojen saavuttua Karjalan kannakselle ryhtyi Lottajärjestön Viipurin piiri perustamaan vielä lisää kanttiineja. Enimmillään kanttiineja oli Viipurin piirin alueella yli kaksisataa. Lisäksi monet kotialueen lottapiirit saivat luvan perustaa omasta maakunnastaan saapuneille joukko-osastoille kanttiineja. Kanttiineja avattiin myös sota- ja kenttäsairaaloiden yhteyteen. Pääsääntöisesti lottakanttiinien perustamisoikeus oli kuitenkin Viipurin lottapiirillä ja Kannaksen toimistolla.
Kannaksen toimiston alaisten lottakanttiinien työstä talvisodan aikana on jäänyt vähänlaisesti lähdeaineistoa. Tämä johtunee siitä, että talvisodan kuukaudet olivat hyvin hektistä aikaa ja työtä tehtiin kiireessä ja usein improvisoiden.
Lottajärjestön Kannaksen toimisto selvisi talvisodan aiheuttamista haasteista melko hyvin. Muonituspisteet ja kanttiinit onnistuttiin pitämään toiminnassa koko sodan ajan. Tavaran toimitukset keskuksesta kentän työryhmille kyettiin turvaamaan ja viestin kulku työryhmien ja toimiston välillä toimi aivan talvisodan loppuvaiheisiin saakka.
Puolustusministeriön sotatalousosasto pyrki turvaamaan kenttäarmeijan leivän riittävyyden tekemällä hankintasopimuksen Lottajärjestön kanssa. Hankintasopimuksessa oli määritelty, kuinka paljon ja minkälaista leipää kunkin lottapiirin tuli toimittaa puolustusvoimien käyttöön. Leipää leivottiin lokakuun 1939 puolivälistä alkaen päivittäin seuraavat määrät lottapiireissä:
Varsinais-Suomen piiri – 23 tonnia
Satakunnan piiri – 20 tonnia
Etelä-Pohjanmaan piiri – 20 tonnia
Etelä-Hämeen piiri – 20 tonnia
Pohjois-Hämeen piiri 20 tonnia
Lisäksi Pohjois-Savon piiri varautui leipomaan 12 tonnia päivässä ja Jyväskylän piiri 10 tonnia päivässä. Näin ollen suurin Lottajärjestön muonitusjaoston työ talvisodan aikana olikin leivän leipominen armeijan hyväksi.
Varusteiden keräys ja valmistus
Talvisodan syttyessä vaatetus- ja varustilanne oli erittäin heikko. Niinpä joulukuun alussa aloitettiin Päämajan käskystä varusteiden keräys- ja osto, joko sopimusteitse tai pakkotilausmenetelmää käyttäen. Lottajärjestön varusjaoston lotat olivat aktiivisesti mukana tässä toiminnassa. Sotilasvaatteiden, etenkin housujen kulutus oli niin valtaisa, että kaikki ompelimot määrättiin niitä valmistamaan. Useimmissa ompelimoissa työskenteli varuslottia. Tämän lisäksi lottapiirit ja paikallisosastot perustivat omia ompelimoita, jotka eräissä tapauksissa laajenivat tehdasmaiseksi toiminnaksi. Kerätyt ja valmistetut vaatteet koottiin suojeluskuntapiireittäin keskusvarastoihin, joita hoitivat pääosin varuslotat.
Joulun lähestyessä lottapiirit alkoivat valmistaa suorastaan tehdasmaisesti ”tuntemattoman sotilaan” -lahjapaketteja. Lahjapaketit sisälsivät pääasiassa erilaista vaatetavaraa.
Sodan myötä varusjaostolle uutena työmuotona tuli varusteiden pesu- ja korjaustoiminta. Työ oli äärimmäisen raskasta, sillä kalustosta oli pulaa ja monesti pyykki jouduttiin pesemään käsin. Pestävät ja korjattavat vaatteet olivat pääasiassa sairasjunista ja sotasairaaloista lähetettyjä rikkinäisiä ja veren tahrimia varusteita.
Kuva: Lottamuseon kokoelmat
Kanslia- ja viestilotat
Talvisodan alkaessa esikunnat, huoltolaitokset ja kotijoukkojen monet toimintapisteet tarvitsivat lukuisan määrän kokenutta toimistohenkilöstöä. Konekirjoitustaitoisista kanslialotista oli jatkuvasti pulaa. Toimistotehtävien lisäksi kokonaan uutena työmuotona kaslialotille tuli kenttäposti ja sen myötä sotasensuuri. Jaoston lottia työskenteli myös väestönsuojelu-, huolto- ja evakuointitehtävissä.
Pääosa viestilotista työskenteli puhelinkeskuksissa. Lottakomennuksella olevien viestilottien toimipaikat sijaitsivat usein rintaman välittömässä läheisyydessä. Kotirintamalla puhelinkeskukset sijaitsivat usein asutuskeskuksissa, rautatieasemilla ja muissa sellaisissa paikoissa, jotka olivat erityisen alttiita ilmapommituksille. Suuri joukko viestilottia myös työskenteli ilmavalvonnan viestiyhteyspalvelussa.
Ilmavalvontalotat
Ilmavalvontahenkilöstöstä suurin osa oli lottia. Ilmavalvonta-asemia oli ympäri maata lähes 650. Vihollisen pommitukset ja ankarat sääolosuhteet olivat jatkuvasti vaaraksi ilmavalvontahenkilöstölle. Päivystysvuoron pituus oli yleensä kaksi tuntia, mutta kylminä pakkaspäivinä vuoroja oli lyhennettävä jopa puoleen tuntiin. Ilmavalvonta vaati runsaan määrän henkilöstöä. Tilastojen mukaan ilmavalvontaa hoitamassa oli talvisodan aikana kaikkiaan lähes 7000 lottaa, joista samanaikaisesti työtehtävissä noin 3 500 lottaa. Ilmavalvonta oli selkeästi yksi niitä toimialoja, joilla lottatyövoiman avulla voitiin vapauttaa miehiä aseelliseen palvelukseen.
Kuva: Lottamuseon kokoelmat
Pikkulotat
Pikkulottien toiminnasta talvisodan aikana on säilynyt melko vähän dokumentteja. Pikkulotat toimivat kaikissa Lottajärjestön jaostoissa aikuisten lottien apuna muun muassa valmistamalla sidetarpeita, lähetteinä, puhelinkeskuksen hoitajina, perunankuorijoina, ruuan jakajina ja postin lajittelijoina.
Pikkulotat olivat aktiivisesti mukana auttamassa evakkoja ja järjestivät siirtoväen ja reserviläisten lapsille erilaisia illanviettoja. Pikkulotat myös osallistuivat monilla paikkakunnilla talkoisiin, joissa tehtiin lahjapaketteja tuntemattomille sotilaille. Pikkulotilla oli usein myös merkittävä rooli sankarihautajaisissa. Heidän tehtävänään oli kukittaa sankarivainajien arkut ja myöhemmin hoitaa ja huoltaa sankarihautoja.
Tekstilähde: Vilho Lukkarinen – Suomen lotat
Kuvat: Sa-kuva, ellei toisin mainita
