Neuvostoliiton miehitys Virossa päättyi elokuussa 1941, kun saksalaiset valtasivat Tallinnan. Osa Viron kansallismielisistä lähti Suomeen ja ilmoittautui mieluummin vapaaehtoisena Suomen armeijaan, kuin astui palvelukseen saksalaisten muodostamaan ns. Viron legioonaan kotimaassaan.
Talvella 1943 saksalaiset miehittäjät alkoivat järjestää Baltian maissa kutsuntoja. Virossa palvelukseen kutsuttiin viisi peräkkäistä ikäluokkaa. Tarkoituksena oli lähettää palvelukseen kutsutut virolaiset Kaukasukselle taistelemaan.
Ensimmäiset saksalaisten kutsuntoja pakoilevat virolaiset saapuivat suomeen kevättalvella 1943. Virolaiset vapaaehtoiset toivoivat saavansa Suomessa laadukasta sotilaskoulutusta ja arvokasta kokemusta, joiden turvin he voisivat joskus tulevaisuudessa toimia oman isänmaansa vapaustaistelijoita. Suomen-poikien tunnuslause kuuluikin ”Suomen vapauden ja Viron kunnian puolesta”.
Sa-kuva: Eestiläinen tykkikomppania panssarikoulutuskeskuksessa / Huuhaanmäki 1944
Kun vielä saman vuoden syksyllä saapui Suomeen lisää virolaisia vapaaehtoisia, perustettiin koko virolaisten vapaaehtoisten joukosta Jalkaväkirykmentti 200. Se osallistui kesällä 1944 Kannaksen torjuntataisteluihin aivan etulinjan tuntumassa.
Virolaisia vapaaehtoisia liittyi melko runsaslukuisesti myös Suomen merivoimiin. Lopulta peräti 10% laivastomme miesvahvuudesta oli virolaisia vapaaehtoisia.
Kaiken kaikkiaan virolaisia vapaaehtoisia, Suomen-poikia (Soomepoisid), oli jatkosodan aikana Suomessa yli 3 000, joista noin 200 kaatui Suomessa.
Sa-kuva: Suomalaiset lotat kukittavat lähteviä eestiläisiä / Huuhaanmäki 1944
Paljosta saamme olla kiitollisia näille virolaisille vapaaehtoisille ja monet tahot Suomessa ovat halunneet ja haluavat kiitollisuuttaan osoittaa tukemalla erilaisin tavoin Suomen-poikia ja heidän puolisoitaan, myös Lotta Svärd Säätiö on ollut mukana tukemassa Suomen-poikien leskiä.
Suomen-poika Harald Kruusman tarina
Harald Kruusman ensimmäinen ajatus oli lähteä Puolaan jääkäripataljoonaan mutta tämän suunnitelman kariuduttua hän lähti ystävineen Suomeen. Lähtiessään hän oli kuuden- tai seitsemäntoista vuoden ikäinen. Suomessa Kruusma oli sodan aikana 11 kuukautta, joista 4 kuukautta rintamalla Kivijärvellä ja Nurmeksessa. Suomesta palattuaan Kruusma taisteli Narvan rintamalla.
Sodan loppuessa Kruusma työskenteli rautateiden rakentajana. Joulupäivänä 1944 annettiin jokaiselle pullo viinaa, jonka jälkeen Suomessa ja Saksassa taistelleet kuljetettiin Siperiaan. Seuraavat kymmenen vuotta Harald Kruusma vietti vankileirillä ja kolme vuotta hän asui Norilskissa bunkkerissa ja luolissa, joita lämmitettiin lampaan ulosteesta tehdyllä polttoaineella. Myös Harald Kruusman äiti ja isä kuljetettiin Siperiaan, kolhoosiin töihin.
Stalinin kuoleman jälkeen Harald Kruusma pääsi palaamaan Moskovan kautta Tallinnaan. Vuonna 2014 Kruusma vietti 90-vuotispäiviään. Nykyään Kruusma asuu yksin ja naapurin rouva avustaa häntä päivittäisissä askareissa.
LC Hyvinkää Höffinga (LC Höffinga on Suomen 8. naisklubi, joka perustettiin 22.10.1991) on ollut ilo ja kunnia tukea jo vuosien ajan Suomen-poikaa Harald Kruusmaa. Kesällä 2000 kirjoitettiin Tallinnassa sopimus, jossa LC Hyvinkää Höffinga lupautui maksamaan vuosittain Harald Kruusmalle avustusta. Tämän jälkeen LC Hyvinkää Höfflinga on käynyt vuosittain tervehtimässä Harald Kruusmaa.
